keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Omin sormin suuhun


Mieheni Matti huomasi, että Max söi paremmin sosetta saadessaan ensin kurkistaa mitä lautasella oli. Silloin oivalsin, että Maxia kiinnostaa mitä hän suuhunsa pistää. Siitä eteenpäin olen aina ensin näyttänyt lautasen ja kertonut mitä siinä on, ennen kuin alamme syömään. Tästä intoutuneena aloin myös tutustumaan sormiruokailuun, joka olisi tietysti helppo keino aloittaa Maxin omat ruokakokeilut.

Tilasin Adlibriksestä kirjan "Omin sormin suuhun", joka käsittelee lapsentahtista sormiruokailua. Tässä ajatuksena on ohittaa soseet ja siirtyä suoraan 6kk iässä ruokailemaan itse kiinteää ruokaa. Ideologia perustuu siihen, että lapsi saa pääasiallisen ravintonsa maidosta niin kauan kunnes hän on itse valmis syömään. Kokemusten mukaan ruokailusta tulee mukavaa ja sujuvaa, kunhan vauvalle antaa ohjat. Itse koen täysin lapsentahtisen sormiruokailun hieman haastavaksi elämäntyyliini nähden, mutta osittaisen sormiruokailun uskon lisäävän vauvan innostusta syömiseen. Minulla oli kuitenkin muutama kysymys mielessäni, joihin sain vastauksen tästä kirjasta ja ajattelin jakaa ne nyt kanssanne.

Apua, eikö vauva tukehdu?

Soseiden koostumus mahdollistaa sen, että ruoan voi imeä lusikasta suoraan suun takaosaan. Vauva oppii suhtautumaan kokkareisiin ja paloihin paremmin sekä nopeammin jos hän saa mahdollisuuden syödä itse 6kk iästä alkaen, sillä hänen on helpompi ja turvallisempi käsitellä ruokaa suun etuosassa. Saadessaan tutkia ruokaa ennen suuhun laittamista, vauva oppii mikä on pureskeltavaa ja mikä ei. Samalla hän oppii arvioimaan millaista on eri kokoisten palojen pureskelu ja suussa kielellä liikuttelu. Se, että vauva oppii käsittelemään ruokia, jossa on eri koostumus, saattaa pienentää tukehtumisriskiä.

Ensin vauva oppii puremaan irti palan ruokaa ikenillään tai hampaillaan. Sen jälkeen hän oppii pitämään ruoan suussaan hetken ajan. Kun hän pystyy hallitsemaan kieltään paremmin, pystyy hän liikuttelemaan ruokaa suussaan - mutta tässä vaiheessa ruoka mitä todennäköisimmin putoaa ulos suusta, kuin tulee nielaistuksi. Nieleminen alkaa vasta sitten, kun vauva oppii liikuttamaan kielellään palan ruokaa suun etuosasta takaosaan ja kielen, poskien sekä leuan lihakset toimivat tarpeeksi hyvin yhteen ja mahdollistavat nielemisen. Tämä toimii kuitenkin vain silloin jos vauva laittaa itse ruokaa suuhunsa.

Usein sekotamme kakomisen ja tukehtumisen. Kakomisrefleksi laukeaa puolivuotiaalla paljon edempänä kielellä kuin aikuisella, joten kakomista tapahtuu paljon helpommin. Kun 6-7 kuukauutinen vauva kakoo syödessään, ruoka on vielä kaukana hengitysteistä. Kakomisrefleksin uskotaankin olevan avainasemassa, kun vauva opettelee syömään. Kakomisrefleksi katoaa kuitenkin vähitellen 7 kuukauden jälkeen pisteen siirtyessä suun takaosaan. Jos vauva aloittaa sormiruokailun vasta tässä vaiheessa, tulee noudattaa erityistä varovaisuutta! Yskiminen ja pärskiminen ovat merkkejä siitä, että vauva hoitaa tilannetta itse. Tukehtumisvaarassa oleva vauva on usein hiljaa, sillä tukoksen ohi ei pääse ilmaa. Jos vauva istuu suorassa ja hän nojaa eteenpäin, pystyy hän tehokkaimmin hyödyntämään yskimisrefleksiään. Vauvan syöttäminen ja juottaminen sekä takakeno (esim. sitteri) lisäävät tukehtumisriskiä, joten siksi olisikin parempi antaa vauvan tutustua palaruokiin ihan itse.

Millaisia paloja tulisi tarjota? Pieniä vai isoja?





Koko ideahan on se, että vauva syö itse. Tärkeää on, että vauvalle tarjotaan paloja, joihin hän pystyy itse tarttumaan. Muuten vauva turhautuu - jos pinsettiote ei toimi, mustikan tai pienen kiivinpalasen poimiminen on täysin mahdotonta. Aloittelevalle vauvalle on parempi tarjota valvottuna isompia ruokatikkuja, jotka tulevat selkeästi ulos vauvan nyrkistä. Tällainen pala on noin 5cm mittainen, josta puolet on kahvaa ja puolet syötävää. Vauva aluksi pehmentää ikenillään kädessään olevaa palaa, hän saattaa puraista palasen, pudottaa loput kädestään ja siirtyä seuraavaan ruokaan. Ensimmäinen vaihe kestää yleensä muutaman kuukauden, jolloin syöminen on kokeilevaa ja tietysti sotkuista. Ensimmäisessä vaiheessa pitää antaa vauvan keskittyä leikkimiseen ja tutkimiseen. Taitojen kehittyessä vauva oppii käsittelemään ruokaa paremmin ja kahvaa ei enää tarvita. Pinsettiotteen kehityttyä vauva on jo taitava sormiruokailija!

Vauvalle tulisi aluksi tarjota pieni valikoima ruokaa kerrallaan, mutta uusia ruokia voi esitellä niin paljon kuin vain mielikuvitus antaa periksi. Vauvan ruokakokemusta ei ole syytä rajoittaa muuten kuin sellaisten ruoka-aineiden osalta, joita vauva ei saa vielä syödä. Kyse ei ole nälän taltuttamisesta, vaan uusiin ruokiin tutustumisesta, joten ajatusmaailmana tulisikin olla "tarjoaminen" ei syöminen. Vauva päättää itse mitä suuhunsa vie.

Milloin kannattaa sormiruokailla?


Jos vauva on syönyt soseita, tulisi hänen sormiruokailla aina kylläisenä. Muuten hän voi turhautua siihen, ettei saa taltutettua nälkäänsä sormiruokailun keinoin. Vauva voi nälkäisenä yrittää tunkea liian suurta määrää paloja suuhun kerrallaan. Eli masu täyteen maitoa ja soseita, vasta sitten sormiruokailuhetki voi alkaa.

Vauva oppii matkimalla ja hauskinta hänestä on syödä perheen kanssa samaan aikaan. Ja mieluiten myös samaa ruokaa kuin muiden lautasella on - jos perheen aterialle on keitetty lisukkeeksi porkkanaa tai parsakaalia, se olkoon vauvan sormiruoka. Aamiaisella voi vauvalle tarjota keitettyä kananmunaa ja niin edelleen. Vauva usein haluaakin syödä vanhempiensa lautaselta, tätä pidetään vaistona kokeilla, onko ruoka turvallista. Varaa tilanteelle aikaa - mekin Maxin kanssa olemme parhaillamme sormiruokailleet lähes tunnin ajan. Vauvalle kannattaa kertoa aina mitä hänelle tarjotaan, sillä sitä kautta hän myös oppii tulevaisuudessa mitä pyytää :) Vauvaa ei kannata painostaa syömään, jos joku ei sillä kertaa maistu, voi olla, että se on vain päivästä kiinni. Pääasia on, että tilanne pysyy hauskana ja rentona, niin ettei äiti raivostu edes aiheutuneesta sotkusta.

Ruokaa ei myöskään koskaan saisi käyttää palkitsemisen keinona, rangaistuksena tai lahjuksena, eikä missään nimessä lohdutuksena. Tästä ajatusmaailmasta syntyy loputon kierre..

Mitä vauvalle kannattaa tarjota?

Eniten vauva siis nauttii siitä, että saa samaa ruokaa kuin muu perhe. Vihanneslisukkeet ja jälkiruokahedelmät ovatkin ideaalisinta sormiruokaa. Varmista aluksi, että ruoka ei ole liian pehmeää tartuttavaksi tai liian kovaa syötäväksi. Hyvä vinkki on, että jos saat itse hienonnettua ruoan kielelläsi, on se sopivaa myös vauvalle.

Sain Facebookin kautta mainioita vinkkejä tarjottavista, koostan niistä vielä erillisen postauksen!

Muutama sana gearingistä.


Sotkuistahan se on, mutta siitä ei kannata tällaisen siivousperfektionistinkaan hermostua. Melkein kannattaisi antaa vauvan syödä vaippasiltaan ja vuorata koko lähiympäristö jätesäkillä... Mutta hermoja se vaatii! Itse olen kokenut käteväksi kaksi asiaa: 1. Helposti puhtaana pidettävän tarjoilualustan, jossa on reunukset esim. Stokken Table Top sekä 2. Ruokalapun, joka on paitamallinen esim. Ikean Kladd Prickar. Kirja antaa vinkin myös vahakankaasta, jonka voisi asettaa syöttötuolin alle aina sormiruokailun aikaan. Näin pudonneet palaset voisi hyvällä omallatunnolla kerätä takaisin tarjoilualustalle.



maanantai 27. helmikuuta 2012

Sor, sor, sormiruokailu alkaa!


Minkälaisia kokemuksia sinulla on sormiruokailusta? Mitä vinkkejä antaisit? Mitä ruokia kannattaa kokeilla? Mitä ei missään nimessä kannata tehdä? Ojasta allikkoon - hylkääkö vauva soseet kokonaan jos innostuu sormiruokailusta toden teolla?

Maissinaksuja lukuun ottamatta me olemme Maxin kanssa hieman myöhäisherännäisiä tässä sormiruokailuskenessä. Jo vähäisen lukemisen perusteella sormiruokailu kuullostaa mielenkiintoiselta, mutta siihen on monta koulukuntaa - odottaako pinsettiotteen kehittymistä vai antaako lapselle ison palan mussutettavaksi. Tällä viikolla tutustummekin kirjoituksiin internetin ihmeellisessä maailmassa ja luemme hankkimaamme kirjallisuutta aiheesta. Kokeilemme erilaisia tekniikoita ja toivomme saavamme vinkkejä myös Maxin Delin lukijoilta. Viikon loppupuolella jaamme blogissa kaikki hyväksi havaitut opit!

Kommentoi siis vinkkisi tämän blogin kommenttikenttään tai kerro ne meille facebookissa.

torstai 23. helmikuuta 2012

Resepti: Vegelasagne (8kk+)


Etsin pitkään tietoa soijapavuista valmistetun tofun käytöstä vauvoille ja vihdoin löysin ohjeet Vegaaniliiton sivuilta. Ohjeena oli, että paljon proteiinia sisältäviä ruokia, kuten hienonnettua tofua, papuja ja soijajugurttia, alettaisiin totuttamaan vauvalle 7-8 kk iästä alkaen. Kun vauvan ravinto muodostuu suurimmaksi osaksi kiinteistä ruoista, on tofu hyvä proteiinin ja energian lähde. Tofu lukeutuu energiatiheisiin raaka-aineisiin, samoin kuin viime resepteissä seikkailleet kookos ja avocado. Maustamaton luomutofu onkin siis mainiota ja proteiinirikasta ruokaa vauvan vegeaterioihin!

Kehittelimme Maxille tomaatittoman version vegelasagnesta, mutta lisää mukaan tomaattia toki jos vauvasi sitä mielellään syö. Maxillekin kokeilimme tomaattia uudestaan ja ilmeisesti ensimmäisellä kerralla oli kyse herkistymisestä ja toisella kerralla ongelmaa ei ollut ollenkaan!

Noin 7-8 annokseen vegelasagnea tarvitset:
1 kesäkurpitsa
1 pieni munakoiso
300 gr palanen juuriselleriä
1 paprika
1 makea sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 Herbamare ei lisättyä suolaa -yrittikuutio
(3 tomaattia halutessasi)
2 dl vettä
3-4 levyä täysjyvälasagnea
270 gr maustamatonta tofua esim. Soya Gourmet

Kuori kesäkurpitsa, munakoiso ja juuriselleri. Raasta ne ja paprika raasteeksi ja laita raaste keskikokoiseen kattillaan. Pilko sipuli (ja halutessasi tomaatit) pieniksi lohkoiksi ja lisää ne kattilaan. Purista lopuksi mukaan valkosipulinkynnet ja lisää Herbamare-kuutio. Kaada päälle 2dl vettä ja kuumenna kiehuvaksi. Anna hautua kiehuen noin 15 min ajan.

Hienonna tofu sauvasekoittimella. Kannattaa laittaa mukaan hieman kasvisten keitinlientä, niin tofu hienonee helpommin.

Ota pienehkö vuoka, jonka pohjalle ladot puolet kasviskastikeesta. Tämän päälle asettele ensin lasagnelevyt ja tasoittele tofutahna levyjen päälle. Kaada loput kasviskastikkeesta päällimmäiseksi. Paista 225 asteessa noin 30 minuutin ajan.


Kun lasagne on hieman jäähtynyt kaada se kattilaan tai kippoon ja soseuta sauvasekoittimella tai yleiskoneella haluamaasi karkeusasteeseen. Tämä sose sopii mainiosti pakastettavaksikin vaikka siinä tofua onkin!

Vinkki! Jos haluat rakenteesta juustoisemman oloisen lisää tofun mukaan kikherneitä tai punaisia linssejä noin 4 ruokalusikallisen verran.

torstai 16. helmikuuta 2012

Resepti: Voimavauvan välipala (6kk+)


Tällä flunssakaudella olen tukeutunut paljon C-vitamiinia sisältäviin hedelmiin ja kiivi on yksi suosikeistamme. Hedelmä tunnettiin ennen nimellä kiinalainen karviaismarja, mutta sittemmin se sai markkinointisyistä trendikkäämmän nimen Kiwifruit eli kiivihedelmä. Jo yhdestä kiivistä saa päivannoksen C-vitamiinia ja sen lisäksi kiivistä saa E sekä A-vitamiineja. Kiivejä saa nykyään monia lajikkeita, joista perinteinen vihreä on makeahko vasta hyvin kypsänä. Keltainen kiivi tuuppaa olemaan hieman makeampi, joten sitä kannattaa myös kokeilla vauvansoseisiin.

Kehittelimme kiivin ympärille tuhdihkon soseen, joka pitäisi hyvin nälkää. Inspiraationa toimi myös Tessun lokakuinen vinkki, jossa hänen avokadososeeseensa oli eksynyt banaania ja se oli maistunut yllättäen kumman hyvältä.. :)

Yhteen reilunkokoiseen Voimavauvan välipala-annokseen tarvitset:
1 kiivi
1/2 kypsä avocado
1/2 banaani

Kuori hedelmät ja sauvasekoita. Niin helppoa se on!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Resepti: Pehmeä ja mieto Massaman curry (8kk+)


Olin reilu vuosi sitten Sis.Delin detoxilla, jossa ruokavaliomme rakentui pitkälti kookoksen varaan. Kookostahan tituleerataan superruoaksi, joka on poikkeuksellisen ravinnetiheää eli superruokiin lukeutuvilla on yleensä korkea ja monipuolinen ravinnepitoisuus. Kookos antaa paljon nopeaa energiaa, joka parantaa immunijärjestelmää, ihon kuntoa sekä hermostoa. Sitä suositetaan myös erityisesti odottavien äitien ruokavalioon. Kookoshan jakaa kuitenkin mielipiteet - toisten suosikki on toisten inhokki.

Petra oli esittänyt toiveen aasialaisesta ruoasta, jossa thai-keittiö on ehdoton suosikkini. Yleensä thaikeittiö tunnetaan tulisista mauistaan - jos chilin sekä muut mausteet ottaa pois, jää jäljelle yllättävän miedot maut. Vauvansoseeseen ei tottakai chiliä voi laittaa, joten päätinkin kehitellä pehmeän Massaman Curryn. Jos siis vauvasi pitää miedoista mauista, tulee hän rakastamaan tätä reseptiä!

Noin kuuteen annokseen Massaman Curryä tarvitset:
1 rosamundaperuna
2 keltaista paprikaa
1/2 pieni kukkakaali
1/2 makea sipuli
2 dl kookosmaitoa
4-5 dl vettä
0,25dl täysjyväriisiä (joka valmistuu 10 minuutissa)
(1 sitruunaruoko)

Kuori peruna ja pilko se lohkoiksi. Paloittele paprikat, kukkakaali ja silpuli suurin piirtein perunan kanssa samankokoisiksi paloiksi. Laita kaikki kattilaan ja kaada päälle kookosmaito sekä vesi. Jos haluat sitruksista makua, lisää tässä vaiheessa puolitettu sitruunaruoko mukaan liemeen. Aseta kattila liedelle ja kuumenna kiehuvaksi.

Kun curry on kiehunut noin 10 minuutin ajan, lisää riisi. Hauduta vielä 20 minuutin ajan niin, että curry kiehuu kaiken kaikkiaan 30 minuuttia. Poista lopuksi sitruunaruoko liemestä ja anna curryn hieman jäähtyä.

Soseuta tämän jälkeen sauvasekoittimella tai sen leikkuriosalla. Jos nestettä on päässyt haihtumaan liikaa ja sose vaikuttaa paksuhkolta, notkista sitä vedellä. Voit uudelleenlämmitysvaiheessa joutua myös notkistamaan sosetta vedellä, sillä perunassa sekä riisissä on suhteellisen paljon tärkkelystä.

VINKKI! Jos haluat soseesta lihaversion, lisää siihen lämmitysvaiheessa vauvasi kokoinen annos kanaa. Myös lohi sopii maultaan mainiosti tähän soseeseen.


perjantai 10. helmikuuta 2012

Resepti: Mukamas juustoinen bolognese (8kk+)


Tartuimme ensimmäisenä Teijan haasteeseen - miten tehdä pasta bolognesea ilman juustoa niin, että se maistuu juustoiselta. Onnistuimme tuotekehittelyssä luomaan juustoisuuden, mutta poistamaan turhat hiilihydraatit eli itse pastan! Ratkaisu annettuun haasteeseen on ystävämme kikherne, joka soseutettuna antaa juustoista rakeisuutta sekä suutuntumaa, mutta korvaa samalla myös pastan. Muista vain, että käytät kikherneitä, jotka ovat vähäsuolaisia tai suolattomia. Samalla varmistui se, että Max on allerginen tomaatille.. Ei anneta sen lannistaa menoa, mutta tomaattikokeilut jätämme toistaiseksi tähän mainioon reseptiin.



Mukamas juustoiseen bolognesea kannattaa valmistaa kerralla isompi erä pakkaseen, sillä se ei synny ihan hetkessä. Noin kymmenen annosta valmistuu seuraavilla ainesosilla:

1,5kg kotimaisia tomaatteja
2 Herbamare ei lisättyä suolaa -yrttikuutiota
2 dl vettä
1 makea sipuli
4 keskikokoista porkkanaa
keskikokoinen pala (300 gr) juuriselleriä
500 gr jauhelihaa (tai vauvallesi sopiva määrä 10 annosta kohden)
10 rkl tuoreita tai liotettuja kikherneitä

Pese, poista tomaateista kannat ja lohko ne keskeltä halki. Lisää lohkotut tomaatit sekä Herbamarekuutiot kattilaan ja kaada päälle 2 dl vettä. Anna kiehua noin 10 min. Lisää tämän jälkeen mukaan hienoksi pilkottu sipuli ja anna hautua vielä 5 min. Nosta tomaattisose pois liedeltä ja soseuta hienoksi sauvasekoittimella.

Jaa tomaattisose kahteen kattilaan niin, että toisen kattilan pohjalle kaadat 2,5dl tomaattisosetta ja loput jäävät alkuperäiseen kattilaan. Toisessa kattilassa valmistuu tomaatti-porkkana-juuriselleri-kikherne -kastike ja toisessa haudutamme jauhelihan:

Tomaatti-porkkana-juuriselleri-kikherne -kastike

Pese, kuori ja raasta porkkana sekä juuriselleri raasteeksi. Lisää raaste alkuperäiseen kattilaan, jossa on enemmän tomaattisosetta ja anna hautua noin 40-45min ajan miedolla lämmöllä, kunnes juurekset ovat pehmenneet. Jos vauvasi syö jo hieman rakeisempaa ruokaa, niin sose on valmista sellaisenaan. Jos vauvasi on kranttu niin pyöräytä sosetta sauvasekoittimella hiennommaksi.

Keitä kikherneitä n. 5 min pienessä määrässä vettä. Kaada suurin osa keitinvedestä pois ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää kikherneet tomaatti-porkkana-juurisellerikastikkeseen ja sekoita huolella.

Pakasta tomaattikastike annoskokoisiin pusseihin sellaisenaan.

Jauheliha

Lisää jauheliha ruokalusikallisen kokoisina nokareina kattilaan, jossa on 2,5dl tomaattisosetta. Anna hautua noin 15 min ja soseuta sauvasekoittimella. Pakasta jauheliha-tomaattisose annoskokoisiin pusseihin sellaisenaan.

Tämän jälkeen ota pakkasesta aina pussi kumpaakin kastiketta, yhdistä sekä kuumenna  - saat aina juuri oikean määrän lihaa yhtä annoskokoa kohden!



torstai 2. helmikuuta 2012

Mikä raaka-aine? Mikä klassikko?

Ensi viikolla on aika palata Suomeen. Seuraavaksi lisään Maxin ruokavalioon tomaatit ja paprikat, joita olen allergiariskin vuoksi tähän asti vältellyt. Nyt kaipaan myös toiveitanne:

Mille raaka-aineelle sinä haluaisit vauvansosereseptin?
Onko pakkasessa tiettyjä marjoja? Perhe syö paljon tiettyä lihaa? Kaupasta löytyi uusi vihannestuttavuus, mutta ei ole ajatusta sen valmistamiseksi?
Minkä aikuisten klassikon haluaisit tuunattavaksi vauvansoseeksi?
Poronkäristys? Karjalanpaisti? Lasagne?

Kirjoita toiveesi tämän blogipostauksen kommenttikenttään tai Maxin Delin Facebook -sivulle. Yritän parhaani mukaan täyttää mahdollisimman monta toivetta ja kehittää toiveidenne pohjalta uusia reseptejä.

Lontoo on ollut mieletön kokemus, Tate Modernissakin olemme ravanneet tuon tuosta! Vauvoillekin on mielekästä taidetta tiirailtavaksi, vaikkakin Max nukkui läpi Picasson klassikot. Varoituksen sana kuitenkin - kaksi viikkoa sitten sairastuimme influenssaan ja se pitää meitä yhä otteessansa. Varokaa vain, tämäntalvinen versio on todella rajua sorttia! Äidilläkin oli ensi kertaa kuumetta 2000-luvulla ja heti mittarissa 40 astetta... Olkaa siis varovaisia!