Ensimmäinen makupaletti (4kk+)

Oppikirjathan suosittavat, että ruokailu aloitetaan maistellen perunasta ja uudet maut esitellään aina sekoitettuna perunaan. Vauvalle tulisi tarjoilla korkeintaan kaksi uutta makua per viikko. Punajuuri, lanttu, uudet perunat ja pinaatti, tulee kiertää kaukaa, sillä ne sisältävät nitraattia. Nitraatti muuttuu kehossa nitriitiksi ja tätä myrkkyä vauvan keho ei kestä.

Meillä maito ei yksin riittänyt pitämään poikaa kylläisenä ja tästä syystä Max aloitti kiinteät jo 4 kk iässä. Kielirefleksiä oli vielä hitunen jäljellä - tässä vauvan kieli työntyy eteen tulpaksi, koska vauvan nielemisrefleksi on vielä puutteellinen. Kieli estää vauvaa tukehtumasta ruokaan. Peruna sisältää niin paljon tärkkelystä, että sitä Maxin olisi ollut vaikea niellä.

Tästä syystä me totuttelimme kiinteisiin maistelemalla ensimmäisen kolmen viikon aikana seuraavalla makupaletilla, seuraavassa järjestyksessä:
1. Bataatti
2. Omena
3. Porkkana
4. Päärynä
5. Luumu
6. Kesäkurpitsa
7. Maissi
8. Mustikka

Esittelin siis Maxille 2-3 uutta makua per viikko.

Bataatti, omena, porkkana, päärynä ja kesäkurpitsa -soseet valmistin keittämällä raaka-aineen vedessä pehmeäksi ja soseuttamalla sen sauvasekottimella. Bataatti- ja porkkanasoseeseen lisäsin maisteluannokseen aavistuksen verran keitinlientä, jotta ne notkistuivat hieman. Jatkossa notkistin bataatin ja porkkanan sekoittamalla mukaan mietoa kesäkurpitsaa, joka on luonnostaan löysempää. Näin soseeseen saa mahdollisimman paljon vihannesta ja mahdollisimman vähän lisättyä vettä.

Luumusoseen nautimme valmiina, mutta huomasin, että eri valmistajien soseissa oli eri hedelmäpitoisuuksia. Muksun tetramallisessa luumusoseessa pitoisuus oli 66% ja sitä sai nauttia jo 4kk iästä alkaen. Jatkossa ajattelin kyllä kokeilla luumusoseen valmistusta kuivatuista luumuista keittämällä, jos se onnistuu niin palaan reseptein!

Maissisoseen valmistin keittämällä pakastemaissia vedessä 10 minuuttia. Sen jälkeen soseutin sen sauvasekoittimella ja siivilöin lopuksi kuoret pois painamalla soseen lusikalla siivilän läpi. Maissi sisältää suhteellisen paljon tärkkelystä, joten ensiannoksen notkistin heti miedolla kesäkurpitsalla, joka ei dominoisi maissin makua.

Mustikkasoseen valmistin keittamällä pakastemustikoita omassa liemessään ilman vettä 10 minuutin ajan. Tämän jälkeen valutin liian nesteen pois siivilässä ja tein siitä itselleni mustikkamehua. Vasta sitten siivilöin mustikan soseeksi painelemalla sen siivilän läpi.

Tuliko mistään allergiaa? Tai vatsanväänteitä?

En huomannut Maxin reagoivan mihinkään makuun allergisella reaktiolla. Välittömästi huomasin kuitenkin, että vihanneksista suosikeiksi nousivat bataatti ja maissi. Kaikkia hedelmäsoseita hän söi suurella ruokahalulla, makeita kun ovat.. Ainut mikä aiheutti vatsanväänteitä oli porkkana - omiin kokemuksiini pohjaten olen antanut porkkanaa Maxille tästä eteenpäin vain satunnaisesti ja aina sekoitettuna niin, että porkkanan osuus soseesta on alle puolet.

Maukasta kotiruokaa!

Esikoispoikani Max täytti juuri 4 kuukautta ja oli vihdoin aika siirtyä kiinteän ravinnon pariin. Rakastan itse ruoanlaittoa, joten aioin perehtyä lastenruoan kiehtovaan maailmaan.

Aiemmin olin ajatellut teollisen lastenruoan olevan hyvä vaihtoehto, mutta tutustuttani pakkausten sisällysselosteisiin törmäsin jatkuvasti tuntemattomiin ainesosiin. Oli E-koodeja, tauriinia, palmuöljyä.. eli kaikkea sitä mitä en itse kuuna päivänä laittaisi kurkustani alas. Eniten minua kuitenkin harmitti purkkiruokien alhaiset vihannes- ja hedelmäpitoisuudet - omenasosetta oli kikkailtu tiivistemehusta tai mustikkasoseessa oli marjaa vaivaiset 37%. Maistelin useita nelikuisille tarkoitetuttuja ruokia ja totesin niiden olevan kaukana siitä mikä oli minun mielikuvani purkin lupaamasta makunautinnosta. Ei ole ihme, että lapset hokevat "maistuu oudolta, emmä tykkää" siirtyessään syömään perheensä kanssa samaa ruokaa.

Myönnettäköön, että purkki on vaivaton ja halpa vaihtoehto kiireiselle äidille. Tartun varmasti itsekin purkkiin silloin tällöin ollessamme kodin ulkopuolella tai matkalla. Se on kuitenkin täyssäilyke, jossa kaikki paha (ja hyväkin) on tapettu ruokaa kuumentamalla. Parasta aikaa yhä useampi lapsi elää siis pelkän säilykeruoan varassa. Kuullostaa hurjalta.

Siispä otinkin asiakseni suunnitella lapselleni ruokaa, jossa hän tottuu ensi metreistä erilaisiin makuihin turvallisesti. Tavoitteena on hyödyntää mahdollisimman paljon sesongissa olevia raaka-aineita ja totuttaa lasta suositusten puitteissa voimakkaisiinkin makuihin. Maistelemme aina uudet raaka-aineet sellaisinaan nähdäksemme, että ne eivät aiheuta allergiaa tai vatsanväänteitä. Tässä blogissa esitellyt reseptit ja niiden suhteet olen suunnitellut itse, enkä missään nimessä ole virallinen alan expertti. Kukin tietää mikä omalle lapselleen maistuu ja sopii - reseptit ovat siis tarkoitettu jaettavaksi inspiraatioksi niille, jotka haluavat vaihtelua oman lapsensa ruokahetkiin.