Oppikirjathan suosittavat, että ruokailu aloitetaan maistellen perunasta ja uudet maut esitellään aina sekoitettuna perunaan. Vauvalle tulisi tarjoilla korkeintaan kaksi uutta makua per viikko. Punajuuri, lanttu, uudet perunat ja pinaatti, tulee kiertää kaukaa, sillä ne sisältävät nitraattia. Nitraatti muuttuu kehossa nitriitiksi ja tätä myrkkyä vauvan keho ei kestä.
Meillä maito ei yksin riittänyt pitämään poikaa kylläisenä ja tästä syystä Max aloitti kiinteät jo 4 kk iässä. Kielirefleksiä oli vielä hitunen jäljellä - tässä vauvan kieli työntyy eteen tulpaksi, koska vauvan nielemisrefleksi on vielä puutteellinen. Kieli estää vauvaa tukehtumasta ruokaan. Peruna sisältää niin paljon tärkkelystä, että sitä Maxin olisi ollut vaikea niellä.
Tästä syystä me totuttelimme kiinteisiin maistelemalla ensimmäisen kolmen viikon aikana seuraavalla makupaletilla, seuraavassa järjestyksessä:
1. Bataatti
2. Omena
3. Porkkana
4. Päärynä
5. Luumu
6. Kesäkurpitsa
7. Maissi
8. Mustikka
Esittelin siis Maxille 2-3 uutta makua per viikko.
Bataatti, omena, porkkana, päärynä ja kesäkurpitsa -soseet valmistin keittämällä raaka-aineen vedessä pehmeäksi ja soseuttamalla sen sauvasekottimella. Bataatti- ja porkkanasoseeseen lisäsin maisteluannokseen aavistuksen verran keitinlientä, jotta ne notkistuivat hieman. Jatkossa notkistin bataatin ja porkkanan sekoittamalla mukaan mietoa kesäkurpitsaa, joka on luonnostaan löysempää. Näin soseeseen saa mahdollisimman paljon vihannesta ja mahdollisimman vähän lisättyä vettä.
Luumusoseen nautimme valmiina, mutta huomasin, että eri valmistajien soseissa oli eri hedelmäpitoisuuksia. Muksun tetramallisessa luumusoseessa pitoisuus oli 66% ja sitä sai nauttia jo 4kk iästä alkaen. Jatkossa ajattelin kyllä kokeilla luumusoseen valmistusta kuivatuista luumuista keittämällä, jos se onnistuu niin palaan reseptein!
Maissisoseen valmistin keittämällä pakastemaissia vedessä 10 minuuttia. Sen jälkeen soseutin sen sauvasekoittimella ja siivilöin lopuksi kuoret pois painamalla soseen lusikalla siivilän läpi. Maissi sisältää suhteellisen paljon tärkkelystä, joten ensiannoksen notkistin heti miedolla kesäkurpitsalla, joka ei dominoisi maissin makua.
Mustikkasoseen valmistin keittamällä pakastemustikoita omassa liemessään ilman vettä 10 minuutin ajan. Tämän jälkeen valutin liian nesteen pois siivilässä ja tein siitä itselleni mustikkamehua. Vasta sitten siivilöin mustikan soseeksi painelemalla sen siivilän läpi.
Tuliko mistään allergiaa? Tai vatsanväänteitä?
En huomannut Maxin reagoivan mihinkään makuun allergisella reaktiolla. Välittömästi huomasin kuitenkin, että vihanneksista suosikeiksi nousivat bataatti ja maissi. Kaikkia hedelmäsoseita hän söi suurella ruokahalulla, makeita kun ovat.. Ainut mikä aiheutti vatsanväänteitä oli porkkana - omiin kokemuksiini pohjaten olen antanut porkkanaa Maxille tästä eteenpäin vain satunnaisesti ja aina sekoitettuna niin, että porkkanan osuus soseesta on alle puolet.
Moikka! Löysin blogisi vasta nyt, joka itseasiassa on hyvä, koska meidän poika on viikon kuluttua 4kk. Ihan mielenkiinnosta kysäisen, että miten oot päätyny notkistamaan noi soseet keitinliemessä, kun useinhan ne "käsketään" notkistamaan korvikkeeseen. Onko siis tähän joku erityinen syy, vai ootko vaan todennut sen teille toimivammaksi?
VastaaPoistaHei! Ja anteeksi, että vastaus kesti - oltiin pohjoisessa lomalla :)
VastaaPoistaSyy miksi suositetaan notkistamaan korvikkeella on maku - jos vauva juo korviketta, on sen varjolla helppo antaa uusia makuja. Toisaalta korvike myös peittää helposti muut uudet maut ja vauva tottuu näin aina korvikkeen vivahteeseen.
Se miksi en itse sitä hyödynnä on myös se, että se ei kestä kiehuttamista, pakastamista tai uudelleenkuumennusta. Eli jos teet isomman satsin ei korvike sovi lisättäväksi vasta kun tarjoiluvaiheessa. Toiseksi korviketta sisältävää kotiruokaa ei voi ottaa mukaan esim. termosmukissa kaupungille, koska se pilaantuu helposti.
Max on myös ollut rintaruokinnassa, joten korviketta ei meillä ole kulunut kuin silloin kun olen ollut poissa. Se ehkä suurin syy :)
/Heidi